Haluatko puuttua toisen ei-toivottuun käytökseen, mutta pelkäät konfliktia? - Tällä tavalla onnistut!

Tiedätkö sen jännittävän tunteen, kun yrität asiallisesti pyytää tuttua, työkaveria tai puolisoa muuttamaan toimintaansa jossain sinua tai muita vaivaavassa asiassa? Rauhallisesta ja vilpittömästä pyynnöstä huolimatta henkilön vastareaktio on hyvin vihainen tai kärttyinen. Sanomasi toive menee kuuroille korville ja henkilö rupeaa väittelemään kanssasi. Sen jälkeen keskustelu ei etene yhtään haluttuun suuntaan ja myös sinua itseäsi alkaa ärsyttää. Tällöin väittelyn sijaan olisi hyvä hetki siirtää oma tavoitteesi ja ärsytyksesi hetkeksi syrjään ja vaihtaa kuuntelulle.

 
Yllä kuvailtu tilanne on hyvin tyypillinen esimerkiksi koulumaailmassa lasten ja nuorten kanssa toimittaessa. Otetaan esimerkiksi tosielämän tilanne, jossa opettaja yrittää saada oppilaan luovuttamaan puhelimen pois käytöstä oppitunnin ajaksi ja keskittymään opetukseen. Opettaja mainitsee asiasta ja pyytää yläkoululaista antamaan puhelimen opettajalle, mutta oppilas kieltäytyy. Opettaja toteaa asiallisesti, kuinka puhelimen käyttö tunnilla häiritsee oppimista ja opetusta, ja toivoo, että oppilas muuttaisi käytöstään ja antaisi puhelimen pois. Oppilas hermostuu, rupeaa väittämään vastaan ja kertoo, kuinka tyhmä koulun puhelinsääntö on. Samalla hän haukkuu opettajaa ja puhuu muutenkin epäasiallisesti. Tilanteesta syntyy väittely, joka päättyy vasta sitten, kun opettaja luovuttaa ja antaa asian olla. Opetus jatkuu, mutta oppilas on lopputunnin tuohtunut ja sulkeutuu hupun sisään, eikä ota kontaktia kehenkään.

 
Vaikka edellinen esimerkki onkin nuorten keskuudesta, vastaavia keskusteluita tapahtuu aikuistenkin parissa jatkuvasti. Ihmiset, etenkään aikuiset, eivät yleensä halua, että heidän toimintaansa ja käytökseensä puututaan. Vaikka muutostoive olisi esitetty hyvinkin asiallisesti, se herättää helposti vahvan tunnereaktion, jonka aikana asian käsittely on vaikeaa. 

Vuorovaikutustaitoihin ja ristiriitojen ratkaisemiseen erikoistuneen psykologin Thomas Gordonin mukaan tällaisissa tilanteissa tulisi osata hyödyntää minäviestejä ja kuuntelun taitoja. Minäviesti tarkoittaa yksinkertaisimmillaan omasta näkökulmasta puhumista ja on erinomainen apuväline selkeässä viestinnässä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että puhutaan omista kokemuksista ja tunteista minämuodossa toisen ihmisen toiminnan sijaan. Esimerkiksi "sinä ärsytät minua" on sinäpuhetta ja "minua harmittaa, kun puhut minun päälleni" on minäpuhetta. Minäviestien käyttämisessä ei ole kyse itsekeskeisyydestä tai itsekkyydestä, vaan niiden hyödyntäminen auttaa kuulijaa ymmärtämään puhujaa paremmin.

Thomas Gordonin luoman vuorovaikutusmallin mukaan toisen ei-toivottuun käytökseen puututtaessa parhainkaan minäviesti ei kuitenkaan välttämättä riitä, vaan sen tukena pitää osata myös vaihtaa kuuntelulle. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa ja miten tulisi toimia? Tässä on esimerkkikaava kuuntelulle vaihtamisesta.

• 1. Esitä muutostoiveesi ongelmaan tarttuvalla minäviestillä
  
• - Sisältää oman tunteen, toisen ihmisen käyttäytymisen syyttelemättömän kuvauksen ja toiminnan konkreettiset vaikutukset itseeni
  
• 2. Varaudu kuuntelemaan
  
• 3. Kuuntele läsnäolevasti ja aktiivisesti ja sanoita vastapuolen tunteita ilman tulkintaa
• 4. Muista oma asiasi ja ilmaise toiveesi minäviestein
• 5. Varaudu taas kuuntelemaan
  
• 6. Toista
  
• 7. Saavuta yhteisymmärrys 

Tässä vielä sama kaava kirjoitettuna aikaisempaan koulutilanteeseen sopivaksi esimerkiksi, kuinka keskustelun olisi voinut käydä:

Keskustelu luokan sivussa kahden kesken

Ope: "Hei. Musta tuntuu ikävältä, kun sinä katselet kännykkää kesken opetuksen, enkä tiedä, seuraatko ja ymmärrätkö tämän tunnin asiaa. Laittaisitko puhelimen pois?" (Minäviestillä oma muutostoive)

Oppilas: "Hmh, no mitä se sua kiinnostaa? En mä häiritse ketään!" (Vastareaktio)

Ope: "Okei, sinua ärsyttää, kun puutun puhelimen käyttöösi, vaikka et häiritse muiden opetusta?" (Aktiivinen kuuntelu ja tunteen tarjoaminen)

Oppilas: "Joo. Ja muutenkin mun täyty kattoo pari juttuu." (Oppilaan tunne laantuu) 

Ope: "Selvä. Minua harmittaa, kun sinä katselet puhelinta kesken opetuksen, ja joudun keskeyttämään opetettavan asian käsittelyn. Voisitko laittaa puhelimen tuonne puhelinlaatikkoon?" (Oman asian palautus keskusteluun minäviestillä) 

Oppilas: "No anna mun nyt kattoo nää, enhän mä häiritse sua ollenkaan?" (Toinen vastareaktio asiaan) 

Ope: "Okei, susta tuntuu, että sun on pakko päästä katsomaan joku juttu just nyt? Ja tuntuu epäreilulta, että en anna katsoa, kun et häiritse opetusta muuten?" (Tunteen tarjoaminen ja aktiivinen kuuntelu)

Oppilas: " Joo. Ja mua jännittää." (Tunne laantuu) 

Opettaja: "Mikä sua jännittää?"

Oppilas: "Et minkälainen Wilma-viesti mun äskösestä kasvatuskeskustelusta laitettiin mun porukoille." (Tunne laantuu edelleen) 

Ope: "Okei. Sovitaanko, että voit kattoo sen viestin nyt, ja annat sitten puhelimen pois? Helpottaisko se jännitystä ja sit pystyis keskittymään asiaan? 

Oppilas: "Joo tehään niin. (Yhteisymmärrys)

Aika usein pelkkä tunteiden nimeäminen ja kuulluksi tulemisen tunne auttaa laannuttamaan vahvaa tunnereaktiota. Jos tunne puolestaan jää huomiotta, tilanne voi kärjistyä ja mennä pelkäksi väittelyksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että omasta alkuperäisestä viestistä pitäisi luopua. Sen esittäminen on edelleen tärkeää, mutta jos viestin haluaa saada perille, on pystyttävä myös kuuntelemaan. Siksi keskustelussa on hyvä vuorotella ongelmaan tarttuvalla minäviestillä ja kuuntelulle vaihtamisella. Mikäli vastapuolen tunteet kuumenevat, on hyvä hetki pysähtyä kuuntelemaan. Tällöin keskustelussa pysytään samalla puolella erimielisyyksistä huolimatta.

Koulumaailmassa opettajat ja ohjaajat joutuvat jatkuvasti työnsä puolesta puuttumaan oppilaiden ei-toivottuun käytökseen. Esimerkiksi toimistotyössä kollegan ei-toivottuun käytökseen puuttuminen ei kuitenkaan kuulu itse työnkuvaan, eikä kollegoiden välillä ole opettaja-oppilas-tyylistä auktoriteettiasemaa. Tästä huolimatta puuttuminen toisen toimintatapoihin voi olla hyvinkin tarpeellista.

Onko vastaavat tilanteet tuttuja sinun lähipiirissäsi tai työyhteisössäsi? Aika usein vastaan tulee tilanteita, joissa työkaverin ei-toivottuun käytökseen ei uskalleta puuttua, kun konfliktin ja epämiellyttävien tunteiden kohtaaminen pelottaa. Ja sen kerran, kun asiaan puututaan, keskustelusta saattaa syntyä väittely tai muuten herää vahvoja tunteita, eikä varsinainen asia etene lopulta ollenkaan.

Kun seuraavan kerran olet tilanteessa, jossa haluaisit puuttua toisen käytökseen, mieti näitä asioita ennakkoon:

- Mitä tarkalleen haluat sanoa? Kirjoita asiasi ensin paperille minäviestin muotoon.

- Kirjaa ylös, minkälaisia tunteita viestisi voi kuulijassa herättää, kun otat asian puheeksi.

- Kirjoita, millä tavoilla voit vaihtaa kuuntelulle ja sanoittaa vastapuolen tunteita.

- Arvioi kirjaamiasi asioita ja mieti, voisitko rohkaistua ottamaan asian puheeksi. Varaudu siihen, että myös sinulla saattaa herätä voimakkaita tunteita keskustelun aikana.